Aluksi

”Pakurin viljelystä on tuottoa vain ymppien myyjille”. Lause on tuttu sosiaalisen median keskusteluista. Ja pitää valitettavasti paikkansa joidenkin viljelyn alkuaikoina toteutettujen viljelmien osalta. Sittemmin tilanne on toki parantunut viljelijöiden osaamisen kehityksen myötä.

Tämä artikkeli käsittelee pakurin viljelyn ”sudenkuoppia” eli syitä pakurin odotuksia vaisumpaan kasvuun. Siinä esitetään myös keinoja, joilla epäonnistumisia voidaan välttää tai ainakin lieventää. Tuon pohdinnan jälkeen seuraa katselmus omaan, kahdeksanvuotiaaseen viljelmääni, pakurin nykytilaan ja kasvuvauhtiin. Lopussa on arvio pakurin viljelyn kannattavuudesta.

Artikkeli perustuu pääasiassa omiin kokemuksiini ja keskusteluihin sienitutkijoiden kanssa, joten johtopäätöksiin on syytä suhtautua pienellä varauksella. Tieteelliset kriteerit täyttävä artikkeli vaatisi tuekseen huomattavasti laajempaan aineistoon perustuvan pitkäaikaisen seurannan.

Pakuriviljelmä

Olen istuttanut pakuria vuosina 2017-2022 yhteensä noin 2000 koivuun. Viljelmä sijaitsee kaakkois-suomalaisella viiden hehtaarin rämeellä eli turvepohjalla, joka on ojitettu 1960-luvulla. Pääosa puustosta on istutettua mäntyä. Koivut kasvavat kuvioiden reunoilla ja kuivatusojien varressa. Aluskasvillisuutena on mustikka.

Kahdeksan vuotta sitten istutin pakurin noin 500 koivuun, joista neljä vuotta sitten valitsin satunnaisesti sata seurantapuuta. Tämänkin artikkelin tilastot ja tulkinnat perustuvat tuohon seurantapuiden joukkoon.

Pakurin viljelyn sudenkuopat ja niiden ehkäisy

Pakurin viljelijöiden kokemusten mukaan varsinkaan ensimmäisten, 2010-luvun viljelmien kasvu ei ole vastannut odotuksia. Vika ei kuitenkaan ole itse pakurissa vaan viljelijän osaamisessa sekä tuon ajan istutusohjeissa. Näin voi jälkiviisaasti sanoa.

Motto: ”Pakuri on erittäin herkkä tartunnoille. Kasvaakseen se tarvitsee happea, ravinteita ja valoa”. Eli se on hyvin vaativa viljeltävä. Kaavio 1 kuvaa oman seurantakoivikkoni tilannetta viime vuoden syksyltä.

Pakurikasvannaisia löytyy noin kolmasosasta koivuja, vajaa puolet ymppireijistä on kasvanut umpeen eli kyljestynyt ja puut ovat alkaneet pullistella. Neljäsosassa istutus on epäonnistunut joko ymppitappien pilaantumisen vuoksi tai isäntäkoivun ”ongelmien” vuoksi. Tarkastellaan seuraavassa lähemmin näitä haasteita.

Kyljestyminen on koivun luonnollinen reaktio vaurioihin

Tarkoitan kyljestymisellä tilannetta, jossa ymppäysreikä on kasvanut umpeen terveellä puuaineksella. Tämä estää hapen saannin eikä pakuri voi synnyttää kasvannaista. (”Pakurihan” ei ole käävän itiöemä vaan käävän ja koivun yhdessä tuottama kasvannainen.) Kuvat 2 ja 3 havainnollistavat kyljestymistä.

Yleinen oletus on ollut että, koivujen pullistumat ovat pakuria, joka aikanaan tulee ulos tuohen läpi esim. halkeamasta. Valitettavasti näin ei ole. Pullistuma, samoin kuin ymppireiän peitto ovat tervettä koivua. Pakuri kyllä kasvaa koivun ytimessä mutta vain rihmastona. Samalla se lahottaa puun ydintä. Olen löytänyt omalta viljelmältäni vain yhden pakuri ”sormenpään” pullistuneesta koivusta. Sekään ei tullut ulos pullistumasta vaan aivan tasaisesta pinnasta.

Miten kyljestymiseen voi varautua?

Kyljestyminen on siis koivun luonnollinen tapa suojautua vaurioilta, joten sitä ei voi mitenkään täysin ehkäistä. Muutama keino kyllä hillitsee ilmiötä: suojavahasta luopuminen, tapin sopiva syvyys, ymppäyksen ilmansuunta ja ymppien koko.

Haavansuojavahan käyttö ymppireiän päällä on osoittautunut virheeksi. Se haittaa pakurin hapen ja valon saantia. Lisäksi jotkut vahat hillitsevät sienirihmaston vaikutusta ja edistävät puun kasvua. Vaha on siis pakurille myrkkyä.

Ymppitappi kannattaa jättää millimetrin ulos puun pinnasta. Pakurin rihmasto saa pääosan ravinteistaan tuohen ja nilan välistä. Liian syvälle lyödyn ympin ravinnonsaanti häiriintyy. Lisäksi ulkoneva tappi hidastaa kyljestymistä.

Pakuri kasvaa parhaiten rungon valoisimmalla kyljellä. Näin uskallan väittää, itselläni ymppäyksiä on melko tasaisesti eri ilmansuuntiin mutta pakurit löytyvät pääasiassa puiden eteläkyljiltä. Uskon, että runsas valo auttaa pakurin kasvua aivan alkuvaiheessa. Lisäksi aurinko ja lounaan puolelta yleensä tulevat sateet ovat haurastuttaneet vahan suojan puolta nopeammin.

Markkinoille on tullut uudenlaisia ymppejä, joita kutsun tahnanapeiksi. Ne ovat kooltaan n. 20x10 millisiä kiekkoja. Uskon, että ne pärjäävät kyljestymistä vastaan paremmin kuin perinteiset tapit. Näin siksi, että nappi peittää koivusta suuremman pinta-alan, jolloin pakuriaineksen kasvu on nopeampaa ja koivulla ”isompi työ” kasvattaa ymppireikä umpeen. Kuvassa 5 on tällainen ”tahnaymppäys”. Läpän alle on porattu sentin syvyinen reikä 20 mm:n poralla ja tahna on tungettu reikään.

Pari asiaa minua kyllä epäilyttää. Näiden valmistaja suositteli ainakin vielä viime vuonna suojavahan käyttöä. Ja lisäksi ohjeiden mukaiset tuohiläpät ovat kovin suuria. Noissa oloissa pakurin rihmastolla voi mennä pitkään, ennen kuin se saavuttaa läpän reunat ja pääsee tekemään kasvannaista. Kuulemma hyvin alustavat tulokset ovat olleet myönteisiä. Uuden menetelmän laatu ja toimivuus selviävät kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua.

Pakuri lähtee kasvuun auki poratusta ymppireiästä

Olen viime vuosina porannut umpeutuneet ymppäysreijät uudelleen auki. Eli keskelle kyljestymää on tehty 10 mm:n poralla sen verran syvä (noin 1-2 cm) reikä että terä tavoittaa pehmeän lahopuun. Ks kuva 6 .

Viiteen koivuun on kasvanut selkeä sormenpää ks kuva 7. Yhdessätoista koivussa ainakin yksi porausreikä on kasvanut umpeen pakurikasvustolla ja kasvattanee parissa vuodessa pakurin. 11 koivun reiät olivat joko edelleen auki tai kasvaneet uudelleen umpeen. Syytä en tiedä, mutta tulos kaikkiaan on myönteinen. Jälkeenpäin arvioiden se voisi olla vieläkin parempi, jos olisin käyttänyt 15-20 mm poran terää. Näin avattu kohta olisi saanut enemmän happea ja valoa.

Miten kyljestymien avaaminen vaikuttaa pakurin elinkaareen?

 Arvelen, että valtaosa kyljestyneistä koivuista ehtii lahota ennen pakurien kasvua ilman avaamista. Kyljestymisen voi havaita 3-4 -vuotiaissa ympeissä. Vaikuttaa siltä, että pakurin kasvunopeus avatussa reiässä on aluksi samaa luokkaa onnistuneen alkuperäisymppäyksen kanssa eli sormenpää 3-4 vuodessa. Eli kyljestyneistä voidaan poraamalla pelastaa kaksi kolmasosaa. Mutta viivettä tulee vähintään se kolme vuotta. Uskon kyllä, että viive korvautuu poratun pakurin osalta nopeammalla kasvuvauhdilla, onhan rihmasto jo ehtinyt neljässä vuodessa valloittaa koivun.

Pakuri on hyvin herkkä tartunnoille

Kuvan 7 ymppitappi on ehjä. Se tarkoittaa, että ymppäys on epäonnistunut eikä pakuri ole lähtenyt kasvuun. Syitä voi olla useita: ymppitappi on saanut tartunnan, poran terän mukana ymppäysreikään on kulkeutunut esim. muiden lahottajien itiöitä tai koivu on lahoamassa.

Ymppitapit saavat herkästi tartunnan jo avonaisessa astiassa. Seurantakoivikossa on 12 puun joukko, joiden ymppitapit olivat yön yli avonaisessa astiassa. Yksikään niistä ei tuota pakuria. Olen sittemmin ostanut ympit niin pienissä pakkauksissa, että ehdin ympätä paketin kaikki tapit kerralla.

Pakuri kasvaa vain terveessä puussa. Kuvan 8 tapaisten koivujen ymppääminen on ajan ja tappien haaskausta. Suuri uhka on, että pora kuljettaa lahottajaitiöitä näistä seuraavaksi ympättäviin puihin. Kuvan 9 koivu on rosopintainen ja kasvaa ainakin jäkälää. Puun lehvästö vaikuttaa aivan terveeltä. Tällaisissa puissa ymppäys on onnistunut vain, kun olen kaapinut porauskohdan aivan puhtaaksi.

Pakurin kasvu kahdeksanvuotiaaksi

Seurantakoivikon noin sadasta koivusta noin kolmekymmentä on tuottanut vähintään yhden pakurikasvannaisen. Seuraavassa havaintojani pakurin kasvunopeudesta ja tilanteesta kahdeksanvuotiaalla viljelmällä

Kaavio 3 havainnollistaa pakurin kasvua. Muistan, että ensimmäinen sormenpää ilmestyi v 2019 eli kolmannen kasvukauden jälkeen. Kuusivuotiaana pakureita oli kymmenen. Sen jälkeen vauhti kiihtyi, kunnes seitsenvuotiaana pakuria ei enää ilmestynyt uusiin koivuihin. Olenkin tehnyt johtopäätöksen, että ensimmäiset kasvannaiset tulevat koivuihin 3 – 7 vuoden aikajanalla. Toki sen jälkeenkin pakureita syntyy, kun koivut alkavat kasvattaa useita pakureita.

Kaavion vuosi 2025 ei valitettavasti ole yhdenmukainen aiempiin verrattuna. Tilalla tehtiin harvennushakkuu keväällä ja moto joutui kaatamaan pakurikoivujakin ajourilta. Pakurien lkm 2025 sisältää myös kyljestymien avaamisen tuottamia pakureita.

Kuvan 10 pakuri on viljelmän suurimpia, kooltaan noin 3 dl. Kaavio 4 kuvaa viiden esimerkin avulla pakurin vuosittaista kasvua. Kaavioon valitut pakurit ovat seurantakoivikon suurimmasta päästä, joten pakurin kasvunopeuden vaihtelu on selkeästi esimerkkejä suurempaa. Tämän on todennut myös Luonnonvarakeskus pakurin varhaista kasvua selvittävässä tutkimuksessa (lähde 3 ) Olen havainnut, että pakurit lähtevät voimakkaaseen kasvuun, kun ne ovat saavuttaneet puolen desilitran koon.

Koska ensimmäisen pakurisadon voi korjata? Minulla on käsitys, että pakurin kasvun kannalta 1-2 litran kokoiset kasvannaiset ovat sopivia poimittaviksi (ks esim. lähde 1). Toisaalta pakurin tukkuostajilla pienin erä on kuulemma 100 litraa. Jos ja kun pakurien kasvu jatkuu kaavion 4 tilanteesta edelleen kiihtyvänä, niin uskon että v 2029 eli 12 vuotta ymppäyksen jälkeen viljelmältä löytyy riittävästi pakureita ensi myyntiin.

Pakurin viljelyn kannattavuus

Onko pakurin viljely kannattavaa? Mikä on sopiva tuottovaatimus? Vertailun vuoksi: metsäsijoittamisen keskimääräinen vuosituotto on ollut 3-4% ja suomalaisten pörssiosakkeiden 6-7% pitkällä aikavälillä (lähde 4). Pakurin viljelyn aloittaminen on riski-investointi, joten itse olen odottanut siltä 10 prosentin vuosituottoa.

Pro Pakurin kannattavuuslaskelma

Pro Pakuri Finland ry laati vuonna 2022 laskelman pakurin viljelyn kannattavuudesta (lähde 2). Sen mukaan onnistuneen pakuriviljelmän tuotto on 21 %/v jos istutus tehdään omana työnä ja 10 %/v, jos istutus on ostettu palveluna. Taulukko 1 avaa laskelmaa.

Laskelmassa pakuria istutetaan 500 koivuun. Sen keskeisiä oletuksia ovat:

• Yksi koivu tuottaa keskimäärin 2,4 kg kuivattua pakuria. Satoa saadaan 12 v:n kuluttua istutuksesta 40 %, 20 v:n kuluttua toiset 40 % ja vielä 30 vuoden kuluttua 20%

• Istutus maksaa omana työnä 4 € per puu ja ostopalveluna 16 €/koivu.

• Pakurin myyntihinta on 35 €/kg

Hävikin ja kyljestymisen vaikutus tuottoon

Pro Pakuri ry:n laskelma perustuu onnistuneeseen viljelyyn. Käytännössä hävikki ja kyljestyminen pienentävät tuottoa. Tarkastellaan laskelmaa seuraavilla oletusten muutoksilla:

• Erilaiset tartunnat (ymppien pilaantuminen, istutukset lahoavaan puuhun jne) aiheuttavat 10%:n hävikin (50 koivua).

• Ympätyistä koivuista 60 % (300 puuta) kyljestyy eli ymppireiät kasvavat umpeen. Ymppireiät porataan auki 4 vuoden kuluttua istutuksesta. Auki poratuista koivuista 70 % (210 kpl) kasvattaa pakuria. Niiden osalta ensimmäinen sato on korjattavissa 15 vuoden kuluttua istutuksesta. 30 %:iin koivuista (90 kpl) ymppäysten avaaminen ei auta, joten ne lisätään hävikkiin.

Näillä oletuksilla pakuri-investoinnin tuotoksi (sisäinen korkokanta) saadaan omana työnä tehtynä keskimäärin 17 %/v ja ostopalveluna 8 %/v. Ostopalvelun tuotto olisi 10 %/v, jos ymppäyspalvelun hinta laskisi 30 % laskelman tasosta. Siihen voitaisiin mielestäni pyrkiä etenkin useamman tuhannen koivun tilauksissa. Ks taulukko 2.

Pakurin viljelyn tulevaisuuden näkymiä

Julkisuuteen on viime vuosina tullut uutisia viljelmistä, joissa pakurin kasvu ei ole vastannut odotuksia. Viljelijät ovat olleet pettyneitä hävikin ja etenkin kyljestymien määrään. Pakuri on kasvanut vain 10 %:ssa ympätyistä koivuista. Käymieni keskustelujen perusteella oman viljelmäni tilanne on kuitenkin keskitasoa eli tilanne ei ole niin huono kuin julkisuudessa on esitetty.

Uskon, että hävikki saadaan pudotettua 10 %:iin noudattamalla erityistä huolellisuutta ymppäyksessä. Kyljestymisestä ei varmaan koskaan päästä täysin eroon koska se on koivun luonnollinen reaktio vaurioihin. Mutta suojavahasta luopuminen, ymppitapin jättö tuohen pinnan ulkopuolelle ja ymppäykset koivun eteläkyljelle helpottavat ongelmaa merkittävästi. Lisäksi uusi, tahnanappeihin perustuva ymppäysmenetelmä vaikuttaa lupaavalta. Sen osalta tuloksia saadaan parin vuoden kuluttua.

Pakurin viljelyn tulevaisuus on siis melkoisen valoisa. Luonnon pakurin varat ehtyvät, joten sen keruu on jatkuvasti työläämpää. Toisaalta kuivatun pakurin myynti ja pakurijalosteiden käyttö maailmalla ovat kasvussa.

Teksti ja kuvat Pro Pakuri ry / Kari Hiltunen marraskuu 2025

Lähdeviitteet:

University of New Hampshire, 2019: DISTRIBUTION, PRESENCE, ECOLOGY, AND HARVEST DYNAMICS OF THE CHAGA FUNGUS (INONOTUS OBLIQUUS) IN THE WHITE MOUNTAIN NATIONAL FOREST

Pakurin viljelyn kannattavuudesta - Pro Pakuri Finland ry 2022

LUKE, 2021: Inoculation success of Inonotus obliquus in living birch (Betula spp.) - ScienceDirect

Nordic Business Group oy, 2024: Metsä sijoituskohteena - Sijoitusmetsä