Pakurin viljelyn kannattavuus on herättänyt kysymyksiä ja jopa tunteita niiden kahdeksan vuoden aikana, joina tätä kääpää on viljelty. Keskeisiä aiheita ovat, ”kuinka pakuri itää?”, ”missä ajassa se kasvaa myyntikelpoiseksi?” ja ”mikä on pakurin myyntihinta vuonna 2030?”. Tämä essee pyrkii antamaan vastauksia tai ainakin keskustelun pohjaa noihin kysymyksiin.

Artikkeli ei täytä tieteellisiä kriteerejä. Sen oletukset perustuvat kirjoittajan omiin havaintoihin, muutamaan tieteelliseen artikkeliin, pohjoisamerikkalaisiin verkkokirjoituksiin, pakurin ostajien ja myyjien kotisivuihin sekä etenkin keskusteluihin pakurin ymppien kehittäjien ja luonnonpakurin kerääjien kanssa. Laskelmien perusteet on myös käyty läpi Pro Pakuri Finland ry:n asiantuntijoiden kanssa ja yhdistys käyttääkin niitä tiedotustoiminnassaan.

Pakurin kasvusta

Kun aloitin pakurin viljelyn kuusi vuotta sitten vallalla oli käsitys että pakuri kasvaisi myyntikokoiseksi 6-8 vuodessa. Sittemmin kasvuennustetta on pidennetty ja lisäksi on huomattu, että ainakin viiden ensimmäisen vuoden aikana kasvussa on erittäin suurta vaihtelua.

Luonnonvaraiset pakurit syntyvät, kun itiöitä kulkeutuu koivun vauriokohtiin (ks Kuva 1.) Ne kasvavat selkeiksi möykkymäisiksi kasvannaisiksi. Kasvannaiset eivät siis ole kääpiä vaan puun ja sienen yhdessä tuottamia patteja. Kääpä syntyy vasta kun puu on lahonnut ja pakurin kasvu loppunut. Kuvan pakuri on jo korjuukokoinen. (Amerikkalaisten artikkelien mukaan pakuri kannattaa kerätä noin litran kokoisena, jolloin se painaa kuivatuksen jälkeen noin puoli kiloa.)

Kuvat 2 ja 3 esittävät viljeltyä pakuria. Kasvannaiset ovat epäilyttävän pieniä ainakin vielä viisivuotiaina. Sen sijaan luonnon pakurista poiketen istutetut puut pullistuvat kovasti ja alkavat halkeilla pakurin voimasta. Uskonkin, että pääsato on piilossa tuohen alla.

Kannattavuuslaskelma

Kuvan 4 taulukko havainnollistaa pakurin viljelyn kannattavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Sen luvut ovat hehtaarikohtaisia, 400 koivua/ha. Laskelmat on tehty kahdelle vaihtoehdolle, viljelijä ostaa pakurin istutuksen palveluna tai ymppää itse. Jälkimmäisessä tapauksessa omaa työtä ei ole laskettu kustannukseksi.

Laskelman johtopäätös on, että pakurin viljely tuottaa investoinnille keskimäärin 10 %:n vuotuisen tuoton istutuspalvelun pohjalta ja 21 %:n omana työnä tehtynä. (Sisäinen korko on se korkokanta jonka mukaisesti investoinnin tuottojen nykyarvo on nolla). Toisaalta, jos käytetään nykyarvomenetelmää, niin 3 %:n vuotuista korkoa korolle laskien palveluistutuksen tulevien vuosien tuottojen nykyarvo on yli kaksinkertainen ja omana työnä yli kymmenkertainen investointikustannuksiin verrattuna.

Laskelman oletukset

Laskelma sisältää lukuisia oletuksia, jotka on käyty läpi seuraavassa. Jäljempänä kuvataan oletuksiin liittyviä epävarmuuksia ja riskejä.

Laskelman hehtaarituotto perustuu 400 koivuun. Se vastaa lähinnä koivuvaltaista sekametsää tai vanhaa koivikkoa. Hoidetussa koivikossa puita sekä vastaavasti pakurin tuottoja ja kustannuksia on kaksinkertaisesti.

Investointikustannuksena pidetään pakuriymppien hankintamenoa olettaen, että puuta kohden käytetään neljä ymppiä, joiden hinnat ovat 1,25 €/kpl ”hyllyltä” tai 5 €/kpl istutettuna.

Viljelyn tuotto-odotuksen perusteena on ymppien myyjien arviot, että yksi ymppi tuottaa keskimäärin yhden kilon kuivattua pakuria. Laskelma ottaa huomioon 25 %:n hävikin itämisessä ja kasvussa ja olettaa kokonaistuoton olevan 3 kg/puu. Pakurin kasvunopeutta voisi kuvailla termillä ”satunnainen”. Laskelma perustuu varovaiseen oletukseen, että n. 40 % sadosta valmistuu 12 vuodessa. Isommat puut kykenevät jatkamaan pakurin kasvattamista tämän jälkeenkin. Eli oletuksena on, että 20 v:n kuluttua valmistuu toiset 40 % ja vielä 30 vuoden kuluttua 20 % kokonaistuotosta. Pakurituotannon jälkeen kaadetuilla puilla on käyttöä esim. energiapuuna ja kantoja voidaan käyttää esim. lakkakäävän alustana. Jäännöspuu on arvioitu n. 8 e/runko arvoiseksi.

Viljely omana työnä vai palveluna?

Euromääräisen tuoton laskentaperuste on 35 €/kuivattu kg. Se on hieman alle hinnan, jota pakurin ostajat maksavat sopimuspoimijoilleen ja oletettavasti tulevaisuudessa sopimusviljelijöille. ”Satunnaiset” pakurin myyjät saavat tukkuostajilta n. 20-25 e/kuivattu kg. Sopimusviljely tarkoittaa, että pakurialan yritys tekee ymppäyksen ja tulevaisuudessa pakurin korjuun palveluna. Parempi myyntihinta tasoittaa laskelman mukaista oman työn ja palveluoston kannattavuuseroa.

Laskennan epävarmuuksia

Pakurin viljely on luonteeltaan riski-investointi lukuisista epävarmuuksista johtuen. Toisaalta tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus voi tuoda viljelijälle myönteisiäkin yllätyksiä.

Itse investoinnin kustannukset ovat hyvin tiedossa. Pakuriymppien ja istutuspalvelun hintataso on vakiintunut. Myös ymppien itävyys tunnetaan: 75-80 % ympeistä eli lähes jokainen neljällä ympillä istutettu puu alkaa tuottaa pakuria jos istutuksen puhtaudesta on huolehdittu ja lahopuita vältetty.

Myös pakurin sopiva korjuukoko (noin yksi litra) on tiedossa luonnon pakurin kokemusten pohjalta. Toki kaupalliset tekijät ja viljelijän tilanne vaikuttavat optimikokoon.

Pakurin myyntihinta tulevina vuosikymmeninä onkin sitten jo epävarmempi tekijä. Tämän kirjoittaja on kuullut huhuja, joiden mukaan jotkut ymppien myyjät ovat sitoutuneet maksamaan sopimusviljelijöilleen tulevaisuuden pakurista vähintään nykytasoisen hinnan. Markkinanäkymät ovat kyllä viljelylle suotuisat. Pakuria käytetään teenä, ravintolisinä ja kosmetologiassa. Luonnontuotteiden käytön ennustetaan yleisesti kasvavan (Suomi pystyy hyvin vaikuttamaan ulkomaiseen kysyntään oikeanlaisen markkinoinnin ja viennin edistännän avulla). Yksi kysymys on, että kuinka pitkäksi aikaa Venäjän luonnon pakurin vienti tyrehtyy. Kolmas näkökulma liittyy luonnon pakurin riittävyyteen. Riittääkö sen vuotuinen kasvu tyydyttämään kysynnän vai hupenevatko varannot? Luonnon pakurin keruumatkat kuulemma suuntautuvat jo nykyään yhä kauemmas autoteistä.

Pakurin kasvunopeutta ei tunneta. Vielä viisi vuotta sitten ”tiedettiin”, että viljelty pakuri kasvaa myyntikelposeksi 6-8 vuodessa. ”Nykytietämys” on 10-12 vuotta. Se kuitenkin tiedetään, että ensimmäisen kuuden vuoden kasvunopeus vaihtelee suuresti. Vaihtelua selittävät osin mm. puulaji (raudus/hieskoivu), maaperä (kivennäinen/turve), sijainti (etelä/pohjoinen) ja ymppien sienirihmaston laatu. Kirjoittajan ”haave” on, että päällekkäin istutettujen ymppien väliset pullistumat aukeavat kymmenvuotiaina ja tuottavat kohtuullisesti korjattavaa.

Lopuksi

Epävarmuuksista huolimatta pakurin viljelyä voidaan pitää kannattavana etenkin niissä koivikoissa, jotka eivät tuota vaneripuuta. Kymmenen prosentin keskimääräinen vuosituotto kestää hyvin vertailun metsän kasvatuksen ja vaikkapa arvopaperisäästämisen kanssa. Omana tai talkootyönä tehtynä tuotto-odotus on noin kaksinkertainen. Lisäksi se ymppääminen on pienessä mittakaavassa varsin mukavaa ja rentouttavaa työtä. Myös luonnon monimuotoisuudesta huolehtiville tahoille pakurin viljely sopii, vauhdittaahan se myös tärkeän lahopuuston lisääntymistä metsissä.

Teksti ja kuvat Kari Hiltunen, Pro Pakuri Finland ry, toukokuu 2022