Pakurimetsä

Kuinka nopeasti pakuri kasvaa? Mitkä tekijät selittävät eroja nopeudessa? Tässä artikkelissa tarkastellaan pakurikasvainten kokoja, kun kuudes kasvukausi on lopuillaan syyskuun lopulla 2022.

Istutin keväällä 2017 pakuria noin sataan hieskoivuun ja arvioin tilannetta syyskuussa 2022. Koivut kasvavat metsässä, joka on kehittynyt rämeeksi 1960-luvulla tehdyn suon ojituksen tuloksena. Rämeen valtapuu on istutettua mäntyä. Koivuja siellä kasvaa lähinnä kuivatusojien varsilla sekä metsän reunassa. Tila sijaitsee Kouvolassa.

Suurimmat kasvannaiset

Kuvan 2 kasvannaisen kokoisia pakureita löytyy noin 8–12 % puista. Kooltaan ne ovat puolen desilitran luokkaa. Kaikki tämän luokan pakurit ovat syntyneet alimman ympin ympärille eli alle metrin korkeuteen.

Kuvat 3. ja 4. havainnollistavat vuosikasvua. Pakuri on kasvattanut kokoaan noin kaksinkertaiseksi ajalla elokuu 2021 – syyskuu 2022. Jos ”tuplaantuminen” pysyy samana, se on poimintakokoinen viiden vuoden kuluttua eli kymmenvuotiaana.

Kuvissa 5 ja 6 näkyy tyypillinen ”isojen” pakurien isäntäkoivu.  Sen läpimitta on noin 10–15 cm ja tuohi ehyttä eli puussa ei näy vaurioita, tuholaisia tai lahottajia. Puun lehvästö on hyväkuntoinen, joskin pieni, noin neljännes koivun korkeudesta.

Pienehköt pakurit

Kuvan 7. pakuri on peukalon pään kokoinen. Niitä löytyi n. 4–6 %:sta koivuja. Muutamassa puussa kasvaa 2–3 kpl tämän kokoista kasvannaista. Useimmat niistäkin löytyvät alle metrin korkeudelta.

”Peukalonpäiden” isäntäkoivut ovat samankokoisia kuin ”tulitikkurasioiden”. Selkeä ero on latvusten koossa. Pienempien pakurien isännillä on selvästi suurempi lehvästö, joka kattaa 30–50 % puun korkeudesta. Ks kuva 8.

Reiät rungossa

Metsän kookkaimpien koivujen läpimitta on yli 25 cm, ks kuva 9.  Niissä pakuri pysyttelee vielä piilossa eli en löytänyt sen kokoluokan koivuista vielä yhtään kasvannaista. Kaikkiaan tämän luokan puita on noin neljännes metsän koivuista.

Kun kuvan 10. ymppireikää tarkastelee lähemmin niin huomaa, että tapin ympärille on kehittynyt pakurikasvannaista, joten parin vuoden kuluttua sitä peittänee jo peukalon pään kokoinen pakuri.

Kasvannainen vai pullistuma?

Noin kolmasosaan koivuista on kehittynyt pullistuma kasvannaisen sijaan. Kuvissa 11 ja 12 näkyy tyypillinen koivun pullistelu. Pullistumat ovat pystysuoria ja ne asettuvat ymppireiän ylä- ja/tai alapuolelle. Minulla ei ole tietoa mikä aiheuttaa sen, että pakuri onkin lähes joka toisessa puussa lähtenyt kasvuun tuohen alla. Asiaa olisi hyvä tutkia. Vaikka oletettavaa on, että pakuri ajan myötä puhkaisee pullistuman, tulee sen korjuu olemaan vaikeampaa kuin pallomaisen kasvannaisen. Tutkimustulosten avulla saatetaan onnistua kehittämään ymppäysmenetelmä, joka suosii pakurin pintakasvua.

Vertailua LUKE:n tutkimustuloksiin

Luonnonvarakeskus LUKE kartoitti v 2018 koemetsistään n. 800 koivun pakurin itävyys- ja kasvutietoja. Pakurit oli istutettu puihin 4–5 kasvukautta aiemmin. Kartoituksessa ilmeni, että noin 6 %:ssa koivuista kasvoi selvä pakuri. Löydetyistä pakureista suurimmat olivat n. 60 cm3 kokoisia. Lisäksi noin 13 %:ssa puista havaittiin pullistumia tai halkeamia. 

LUKE havaitsi tutkimuksessaan, että hiesupohjainen kasvumaa on turvepohjaista suotuisampi pakurille. Tämän artikkelin pakurit kasvavat turvepohjaisella rämeellä, joten kasvupaikka ei ole paras mahdollinen. (Lähde: Inoculation success of Inonotus obliquus in living birch (Betula spp.) - ScienceDirect )

Pakurimetsässämme on kuitenkin  suhteellisesti yli kaksinkertainen määrä pakureita LUKEn kartoitukseen verrattuna. Siellä myös esiintyy kaksinkertainen määrä pullistuneita tai halkeilleita puita. Suurimmat pakurit olivat kummassakin samaa kokoluokkaa. On muistettava, että Kouvolan istutukseni ovat noin yhtä kasvukautta vanhempia kuin LUKEn tutkimuskohteet. Lisäksi pakurien arviointikriteerit ovat saattaneet poiketa toisistaan.

Mukava yllätys

Kuvan 13. pakuri oli vielä viime keväänä täysin huomaamaton. Koivun läpimitta on noin kymmenen cm ja puu on aivan terve.

Pakurin kärjessä näkyy ymppitappi, joka on hauskasti tullut ulos reiästään pakurin kasvun myötä.  Uskotaan ja toivotaan että tällaisia nopean kasvun yllätyksiä löytyy myös nuoremmista viljelmistä. Ymppeihin istutetun pakuririhmaston laatu on kehittynyt huomattavasti viime vuosina. Niiden valmistajat kertovat, että nykyisten lajikkeiden rihmastot kasvavat jo laboratorio-oloissa huomattavasti nopeammin kuin viitisen vuotta sitten markkinoilla olleet.

Teksti ja kuvat Kari Hiltunen, Pro Pakuri Finland ry,  lokakuu 2022