Pakurinviljelijän ja viljelyä harkitsevan yleisin kysymys on varmasti, kuinka nopeasti sato valmistuu.  Kymenlaaksolainen viljelijä Kari Hiltunen kertoo kokemuksistaa. Ilahduttavaa, että selkeitä pakurikasvannaisia on näkyvissä viisi kasvukautta vanhoissa puissa melko mukavasti, selkeitä kasvannaisia löytyi 5-10  koivusta sataa puuta kohden. Kirjoituksessa otetaan myös kantaa, onko ymppääminen järkevää lahovikaisiin koivuihin. 

Teksti ja kuvat: Kari HIltunen

Vapun aikaan pystyi pohjoisen Kymenlaakson metsissä kulkemaan jo ilman lumikenkiä. Lähdinkin selvittämään mitä pakuri-istutuksille kuuluu.

Meillä – kuten sadoilla tuhansilla muillakin suomalaisilla – on perintönä saatu pieni metsätila. Noin kolmannes siitä eli viitisen hehtaaria on rämettä joka on tulosta 1960 -luvun soiden kuivatuksesta. Valtapuusto on silloin istutettua mäntyä. Olen luonteeltani jonkinlainen viherpipertäjä eli luonnon monimuotoisuus on minulle tärkeää. Rämeen puusto ensi harvennettiin noin 15 vuotta sitten. Kaikeksi onneksi tuli kirjoitettua tarjouspyyntöön että yhtään lehtipuuta ei saa kaataa. Niinpä rämeellä kasvaa myös hieskoivuja.

Valtaosa koivuista kasvaa suon kuivatusojien varrella. Ne ovat kauttaaltaan niin käppyräisiä että vaneripuuksi ei käy yksikään. Mutta ovat oivallisia pakurin kasvualustoja.

Tässä kosteikossa on toista sataa koivua. Suunnittelin taannoin sen raivaamista mutta päätin että antaa joutomaan olla. Nyt odotan siltä yhtä suurta tuottoa kuin istutetusta rauduskoivikosta. Vesi oli vappuna lähes puoli metriä tavallista korkeammalla.

Istutimme ensimmäiset ympit vajaa kuusi vuotta sitten eli takana on nyt viisi kasvukautta. Kuvien mukaisia pakurikasvannaisia löytyy noin 5-10 koivusta sataa koivua kohden. Alemman kuvan muhkura on suurin löytämäni, noin tupakka-askin kokoinen. Käsitykseni mukaan möykyt eivät ole pakkaskautena viime marraskuun jälkeen kasvaneet lainkaan.

Nuo maaliläikät on rumia mutta käytännöllisiä. Punainen kertoo ymppäysvuoden ja vihreä että koivussa on selkeä pakurikasvannainen.

Pakurimöykkyjä näkyy vain alle 10 prosentissa ympätyistä koivuista. Mutta niiden lisäksi ainakin joka neljännessä koivussa on tuohen alla selviä pullistumia. Osa näistä on alkanut halkeilla viiden kasvukauden jälkeen. Valtaosa pakurisadosta onkin toistaiseksi piilossa koivun kuoren alla.

Jotkut – etenin yli 30 senttiset - koivut kasvattavat muhkuran sijaan parin millin paksuisen ”läikän”. Toivottavasti nekin kasvavat aikanaan korjuukelpoisiksi.

Ensimmäisinä vuosina tuli ympättyä myös tällaisia lahovikaisia tai muuten huonokuntoisia koivuja. Se oli ymppien tuhlausta, yksikään istutus ei ole lähtenyt itämään kuvan mukaisissa puissa.

Löysin rämeen reunalta luonnon pakurin. Aion harjoitella sen kanssa muhkuran irrottamista, pilkkomista ja kuivaamista tulevia vuosia silmällä pitäen. Ja onhan se hienoa myös päästä maistamaan oman metsän pakuriteetä.

Pakurin viljely on lisännyt kovasti suosiotaan viime vuosina. Hyvä niin sillä luonnon pakuri alkaa loppua Suomesta ja kysynnän ennustetaan sen kuin jatkuvasti kasvavan.

Teksti ja kuvat Kari Hiltunen, Pro Pakuri Finland ry 2.5.2022